Malagan lentokenttä on portti uuteen maailmaan. Se muuttuu ihmisten mukana. Kun 90-luvulla laskeuduin Malagan vanhalle kentälle, oli se vielä portti vanhaan turistiseen Espanjaan.
Costa del Sol oli vielä täynnä pakettilomalaisia ja matkaoppaat pyörivät tärkeännäköisinä ottamassa vastaan lentokoneessa itsenä humalaan juoneita turisteja.
Rööki paloi vielä matkalaukkuhihnojen vieressä. Silloin sain pahansuopaisia katseita, kun oli pakko sytyttää tupakka pitkän lentomatkan jälkeen. Elettiin aikaa, jolloin oltiin siirtymässä savuttomiin lentoihin.
Vuosia myöhemmin muuttaessani Costalle, lehtokentän uusi puoli tervehti raikkaana ja valoisena. EU:n myötä kaikki oli muuttunut. Elettiin tässä EU:n määrittelemässä yhtenäismaailmassa. Valitettavasti elämä oli tasapäistynyt.
Pohjoismaalainen sosialidemokratiamalli oli laskeutumassa koko EU:n ylle. Tuolloin kuitenkin minulle lentokenttä oli portti johonkin uuteen. Se jätti viimeiset hyvästit rakkaalle kotimaalle ja siellä tehdylle asioille. Oli aika deletoida osa aivojen muistista ja ottaa uusi päivitys käyntiin.
Nyt Malagan kenttä tuo minulle Pablo Picasson maalausten mukaista tunnetta. Tuttua ja turvallista, mutta kuitenkin jotain aivan ennalta-arvaamatonta. Se on minulle paikka, josta lähdetään, mutta jonne aina palataan. Lähtö on aina jännittävä. Paluu aina rakas. Olen kai kotiutunut Costalle.
Aina pitää vähän kapinoina. Viikonlopun ajan koticostalaiset ovat äänestäneet tulevaa Suomen tasavallan presidenttiä. Minä päätin lähteä lentokentälle ja mennä äänestämään muualle. Nyt vaihteeksi Brysseliin. Ihan vaan huvikseni.
Viimeisissä kolmissa presidentinvaaleissa olen äänestänyt aina jossain muussa maassa, missä olen ollut kirjoilla. Oli siis pakko toistaa tuota kaavaa ja suunnata pois Espanjasta.
Voi olla turhaa tuo äänestäminen. Mutta samalla voin kuitenkin vierailla vintage-markkinoilla ja syödä etanoita Sablonin –kaupunginosassa. Sekin on perinne, jonka teen niinä viikonloppuina, joina olen Brysselissä. Ehkä olen kaavoihini kangistunut vanha mies.
Turhaa tai ei. Ainakin näiden vaalien alla olemme saaneet infoa Laura Huhtasaaren mahdollisesta gradun plagioinnista ja Paavo Väyrysen salaisesta arkusta rönsyilleistä faktoista.
Hienointa oli kuitenkin saada presidenttiehdokas Pekka Haavisto Frame Galleriaan vieraaksi. Hän on karismaattinen ammattilainen, ei mikään mitäänsanomaton Tuula Haatainen. Vanhana kokoomusnuorena en ota nyt kantaa Sauli Niinistöön, Jenniin, mopsiin enkä tulevaan vauvaan.
Niinistön ulko- ja turvallisuuspolitiikan tietämykseni on jäänyt 90-luvun puolivälin Michellen baarin tasolle, jossa joskus vedimme GT:tä samoissa porukoissa. Käyköhän siellä enää kukaan? Joka tapauksessa nyt tasavaltalaiset haluavat tasavaltaan kuninkaalliset. Olemme kai kateellisia ruotsalaisille.
Kun olen äänestysreissultani palannut, pääsen takaisin kauniiseen ja puhtaaseen Espanjaan. Monesti näiden pienten matkojen jälkeen espanjalainen katujen siisteys herättää suurta kiitosta. Olen kiitollinen, että saan elää täällä siistissä, maanpäällisessä paratiisissa!
Loading ...
Lisää kommentti