Isäni aikoinaan kehotti minua olemaan rohkea elämässäni. Tämä kirjoituskin poikii tuosta kehotuksesta.
Avioliiton satamaan purjehditaan mitä erilaisilla veneillä ja mitä erilaisimmista olosuhteista. Matkapurjehdus satamaan sujuu yleensä jännittävissä merkeissä ja ikuisen onnen odotuksessa.
Itselläni on ollut sen verran kaukokaipuun vikaa, että satamasta toiseen purjehdus tuli oikeastaan luonnostaan.
Avioliitto on pääosin tarpeellinen perhekokonaisuuden ja yhteisen ymmärryksen kehityksen kannalta, eli tämä instituutio pitäisi kehittää ihmistä itsekkyyden kustannuksella.
Mutta miten tässä sitten useasti käykään? Oman pään pitämisestä on monesti tullut ihan päähänpinttymä pienissäkin asioissa, ja kuinka ollakaan, juuri niissä.
Tämä on tosiaan niitä pienimpiä murheita. Toisen alistaminen avioliitossa taas on pahimpia asioita.
Avioliitto antaa oikeuden tehdä asioita, joita ei missään tapauksessa hyväksyttäisi muissa olosuhteissa. Sivulliset eivät kovin helposti puutu perhepiirin asioihin, ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Perheväkivalta on suhteellisen yleistä, niin henkisellä kuin fyysisellä puolella. Kun on vihitty pitää ”saada”, on osin huumorilla kehystetty sanonta, mutta liian usein totta. Raiskauksia tapahtuu juuri eniten avioliitossa.
Voisiko oikeastaan sanoa avioliiton suojelevan rikollistakin toimintaa? Kulisseja rakennetaan läpi avioliiton, yleensä kiihtyvällä vauhdilla eläkeikään asti, sen jälkeen suhteen loppuminen voi tapahtua jopa oman, puolison, tai jälkeläisen käden kautta. Harvoin kylläkin, mutta kuitenkin yksikin tapaus on liikaa.
Molempien uraputkia on aika usein vaikea saada sopimaan rinnakkain avioliitossa, tai jos saadaan, niin onko avioliitto enää tarkoituksenmukaista?
Meikäläisen uraputki on poissulkenut puolison mahdollisuuden oman pienenkin putkenpätkän rakentamiseen. Itsekkyyttä vai lojaalisuutta, tai kumpaakin.
Olen joskus pohtinut sitäkin, mitä varten avioliitto oikein on? Säädyllinen tapa lisääntymiseen ja jälkikasvulle opetusta elämään? Seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen turvallisesti?
Toisen osapuolen taloudellinen tuki on myös ollut läpi vuosisatojen merkittävä syy avioliiton solmimiseen.
Mikä muu instituutio olisi avioliiton tilalle, mikä takaisi tasapuolisuuden siinä eläville? Onko avioliitto nerokas narsistisen personallisuushäiriöisen luomus? Tiedä häntä.
Minusta ainakin vihkikaavaa pitäisi muuttaa aina avioon menevien mukaan. Eli aika rajuja muutoksia papin, tai tuomarin eteen tulijoille, että joten kuten voisivat osapuolet pysyä lupauksissaan.
Vesa Uusi-Kilponen
Lisää kommentti