Yhteiskunnallinen keskustelu on avautunut räjähdysmäisesti Suomessakin erityisesti joidenkin kirjojen julkaisun ja uusien viestintäkanavien aikana. Avoimuuden vaatimukset kasvavat jo ylimittoihin viestintävälineiden kamppaillessa keskenään ”ensiyön oikeuksista”esimerkiksi rikosjuttujen yhteydessä.
Lehdissä ja televisiossa on syytettyjen haastatteluja jo ennen kuin oikeus on antanut tuomionsa. Taustalla on luonnollisesti mahdollisimman suurten katsoja- ja lukijamäärien saavuttaminen.
Nyt Apu-lehti on ensimmäisenä tehnyt päätöksen välttää haastattelemasta syytettyjä kesken oikeusprosessin. He kun käyttäisivät tarjottua tilaisuutta lähinnä syyttömyytensä todisteluun.
Erityisesti pörssiyritykset pyrkivät valvomaan mitä niistä kerrotaan julkisuudessa. Esimerkiksi Nokian toimitusjohtaja Jorma Ollila pyrki valvomaan, mitä yhtiöstä kerrotaan ulospäin.
Tätä päivitteleville taloustoimittajille voi todeta, että johtaja ei hoitaisi tehtäväänsä omistajien etujen valvojana, ellei hän muun muassa valitsisi toimittajia, joille antaa haastattelut. Asiansa osaavat, ammattitaitoiset kynänpyörittäjät ovat jonon kärjessä.
Oma oopperansa on presidentti Sauli Niinistön ja joidenkin toimittajien välinen sanailu, kuka on tehnyt mitä ja millä valtuuksilla. Niinistön mielestä olisi ollut parempi,että hänen presidenttikauttaan arvioitaisiin vasta jälkeenpäin, eikä spekuloitaisi asioista, joista näyttö puuttuu.
Erityisesti toimittaja Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen ”Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra” kirja sai kohteeltaan jyrkän tuomion: ”Niin on tunne kuin elävältä nyljetty” presidentti kuvasi tilaansa. Presidentin roolista hän kuitenkin putosi itse, suosittaessaan toimittajaa ”harkitsemaan alan vaihtoa.”
Ari Valjakka
Loading ...
Lisää kommentti