Antti Reini: Annan asioiden löytää yleisönsä

Isolle osalle suomalaisesta elokuvayleisöstä Antti Reini on yhtä kuin karunkomea yksityisetsivä Jussi Vares.

Reinille itselleen action-ikonin rooli on vain yksi monista. Ennen ja jälkeen Vareksen Reini on tehnyt kymmeniä elokuva- ja tv-rooleja niin Suomessa kuin ulkomailla ja on myös lainannut äänensä monille piirroselokuvien hahmoille.

Läpimurtoroolinsa hän teki Il Capitano -elokuvan Jarina. Juuri nyt työn alla on tanskalainen tv-sarja, jonka kuvauksia tehtiin jokin aika sitten Etelä-Afrikkaa myöten Tärkein rooli on Reinin mukaan aina se viimeisin.

– Aina oppii jotakin uutta, jokainen rooli vie jotakin eteenpäin. Harvempi tietää, että Kallion kasvatti Reinin taiteilijanura on alkanut rumpujen takaa 70-luvun puolenvälin tienolla.

– Itse hän sanoo, ettei edes muista tuolloisen bändinsä nimeä, mutta Wikipedia mainitsee miehen soittaneen Muun muassa yhden singlen julkaisseessa Silmät-yhtyeessä 80-luvun alussa.

– Se taisi olla ensimmäinen kokemus studiosta, soittelin sitten aikani lepakon bändeissä ja lähdin ruotsiin rummuttelemaan. Pistin soittamisen jäihin 80-luvun lopussa ja sen jälkeen lähinnä omaksi ilokseni skulaillut, ilman sen suurempia tavoitteita, Reini kuittaa.

Omia maailmoja

Näyttelijä Reinistä tuli, sanotaan nyt vaikka vahingossa tai sattumien summana. Itse hän oli suunnitellut kirjoittavansa käsikirjoituksia ja ohjaavansa elokuvia, mutta reippaasti saksittuna tarina kulkee niin, että hän päätyikin kameran toiselle puolelle. Ei se häntä harmita, päinvastoin, mutta ei täysin tyydytäkään.

– Näytteleminen on helvetin hienoa, ja mulla on iso kunnioitus ja kiitollisuus siitä, että olen saanut sitä tehdä. Mutta näyttelijälle joku muu on jo rakentanut valmiiksi maailman ja hahmon ja tietyin rajoituksin siihen voi sitten omaansa mukaan laittaa.

Mikä oikeasti Reinin saa tikittämään, on niiden maailmojen luominen itse. Ne maailmat olivat pitkään hänen sisällään, mutta kun luukku lopulta aukesi ”duunaamalla juttuja pöytälaatikkoon”, kaikkea alkoi vain pursuta ulos, eri muodoissa.

– Novellit, biisit, ohjaaminen. Asiat tulee niin monella tavalla. nykyään sisäinen pakko ajaa laittamaan myös ulos niitä juttuja. Teen omalla tavallani asioita, en laskelmoiden tai miellyttääkseni, annan asioitten löytää oman yleisönsä.

Luova kausi

Tällä hetkellä Antti Reini työstää toista kirjaansa. Se on romaani, josta Reini haluaa kertoa tässä vaiheessa vain, että se kertoo ”tarinoita elämästä jossain päin maailmaa”. Edellisen, proosarunoa ja novellia yhdistävän kirjansa Neljätoistanollakuus hän julkaisi viime vuonna.

Osaa uudesta kirjastaan hän työstää parhaillaan Aurinkorannikolla, missä hän on visiitillä nyt jo kolmatta, tai liekö peräti neljättä kertaa tänä vuonna. Ei sillä niin väliä. Kirja ilmestyy sitten kun ilmestyy, ja samassa rennossa hengessä Reini kertoo viettävänsä aikaansa Espanjassa, ilman mitään tarkkoja suunnitelmia.

– Tämä reissu on ollut inspiraation hakua ja tutustumista siihen, miten kirjoitusprosessi täällä etenee.

Kirjoittamisen lisäksi Reini on löytänyt musiikin uudestaan. Hän on esiintynyt muun muassa Antti Reini & Maapallon Maitolaiturit -kokoonpanolla ja julkaissut debyyttialbuminsa Kärpänen niin ikään viime vuonna.

Biisit ovat Reinin omia ja instrumentti on vaihtunut kitaraan, ja akustisilla keikoilla myös huuliharppuun.  Tällä viikolla hän esiintyi Fuengirolassa ravintola Kukossa yllätyskeikalla.

Jos vertailukohtaa hakee, Reinin musiikki ja tyyli tuovat mieleen ainakin Tuomari Nurmion ja Dave Lindholmin.

– En tiedä genreistä, mutta mä olen tämmöinen old school -jäbä. Laitan harpun telineeseen ja menoksi, tykkään tehdä asioita omalla tavalla, hän torppaa määrittely-yritykset.

Omalla tavalla tekeminen ja siihen liittyvä rehellisyys toistuu Reinin puheissa. Hän ei halua selitellä tekemisiään, vaan hätistää yleisöä tekemään vapaasti omat tulkintansa.

– Pyrin itsekin elämään ilman ennakko-odotuksia. Mikäli joku taiteilija selittää teoksiaan ennen kuin olen ne kokenut, poistun paikalta siksi aikaa. Saatan kyllä kysyä tai keskustella tekijän kanssa jälkeenpäin, mikäli teos herättänyt tuntemuksia tai avannut uusia ovia itsessäni.

Kulttuuri kriisissä

Koska asia kuitenkin kiinnostaa, niin varsinkin naislukijoille tiedoksi, että kyllähän tämä mies näyttää livenä yhtä vetovoimaiselta kuin kankaalla.  Mutta siviilissä hänellä ei ole minkäänlaisia action-sankarin elkeitä, päinvastoin.  Hänen olemuksensa on sympaattinen ja välitön, nauru on herkässä, kunhan puhutaan asioista ihan oikeasti.

– Olen yrittänyt päästä pois näyttelemisestä normaalielämässä. Me ihmiset kun usein näyttelemme jotakin muuta kuin olemme, tosin, on siinä niskalenkin ottamisessa joskus kova työ. Meidän pitäisi kuitenkin riittää sellaisina kuin olemme.

Lahjomattomana tarkkailijana häntä mietityttää paitsi yksilöitten myös yhteiskunnan tilanne Suomessa. Eikä vain mietitytä, vaan ketuttaa niin, että terävimmät kommentit ovat painokelvottomia. Esimerkiksi se, että hyvinvointia mitataan vain rahassa, ja että koko maa on myynnissä.  Että nuorilla ei ole, mihin sitoutua.

– Suomalainen kulttuuri on kriisissä – ja kulttuurihan pitää sisällään koko elämän kirjon syntymästä kuolemaan. Maan pitäisi mennä eteenpäin eikä taaksepäin. Hienoa, että Juha Hurme sai Finlandia-palkinnon, mutta absurdia ja hyvin tätä aikaa kuvaavaa suomea on se, että hänen kommenttinsa ruotsin kielen opiskelusta ”junteille” sai enemmän huomiota kuin itse kirjan sisältö.

Lisää Antti Reinin herättäviä ajatuksia ja oivalluksia elämänmenosta ja yhteiskunnasta voi lukea Fuengirola.fi-lehdessä julkaistavista kolumneista ensi vuoden alusta alkaen. 

Tiina Piha

KUKA

Antti Reini, 53

• Näyttelijä, muusikko ja kirjailija
• Kotoisin Kalliosta
• Kymmeniä elokuva- ja tv-rooleja sekä dubbauksia.
• Tunnettu muun muassa rooleistaan Vares-elokuvissa.
• Julkaissut yhden kirjan v. 2016, tekeillä toinen romaani.
• Julkaisi muusikkona debyyttialbuminsa Kärpänen v. 2016.