Kaikki toivottavat toisilleen tähän aikaan vuodesta kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle. Siihen hyvään kuuluu ilman muuta myös taloudellinen hyvinvointi. Hyvä Suomelle tarkoittaa viennin vetämistä, kansalaisten ostovoiman kasvua, korkotason säilymistä alhaalla ja luottamusta työpaikkojen lisääntymiseen, tai ainakin säilymiseen.
Nyt vain valitettavasti kaikki talouden käppyrät näyttävät rajusti alaspäin. Yksityiset ihmisetkin varautuvat huonompiin aikoihin pistämällä rahnaa säästöön, mikä johtaa automaattisesti kulutuksen laskuun. Lainanottovalmius laskee ja investoinnitkin vähentyvät.
Yksityisen kulutuksen hiipuminen heikentää suoraan Suomen talouskehitystä. Tätä laskua vahvistaa vielä ennakoitu korkotason nousu. Prosenttiyksikön nousu tällä velkatasolla tietää pois kulutuksesta toista miljardia euroa.
Kuluttajilla on nyt kuitenkin rahaa, mutta pelko on persiessä siitä, mitä jo lähitulevaisuudessa tapahtuu. Uskallusta uupuu. Nyt pitäisi yritysten ja päättäjien panostaa yksityisen kulutuksen aktivointiin ja siihen millaisia mielikuva luodaan kansalle.
Totuus on kuitenkin siinä, miten käännämme viennin kasvuun. Jos se krakaa toivoa ei ole taantuman talttumiseen. Ei se auta vaikka kuinka kansa kaskea polttaa, jos Trumppi muureja rakentelee ja yhteistyösopimuksia yksipuolisesti purkaa, ja Eurooppa ”kiehuu”.
Elvytysrahat on myös käytetty loppuun jenkeissä. Eikä elvytys ole tilannetta parantanut, vaan pudotaan vielä syvempään kuoppaan? Se vaara on suuri. Tämä epävarmuus maailmantalouden nykytilanteessa koskee rankasti myös suomalaisia, siitä ei pääse minnekään.
Meikäläisen ikäiset voivat kuitenkin huokaista osittain helpotuksesta elinkaaren osumisesta sodanjälkeiseen vahvan nousun ja rauhan aikaan, mutta miten niiden pienten ihmisten, jotka hiekkalaatikolla innostuneesti loruttelevat: ”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku”? Minkälaista hiekkaa olemme siihen laatikkoon tuoneet?
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
Lisää kommentti