Inkeri Kivimäki: Jokainen meistä riittää

Näyttelijä ja teatteri-ilmaisun opettaja Inkeri Kivimäki auttaa muita sietämään keskeneräisyyttä ja tunnistamaan oman hienoutensa.

Oppinsa hän on ammentanut koulutus- ja ammattitaustastaan sekä omasta elämästään.

– Voi, en tunne oloani mukavaksi haastatteluissa enkä varsinkaan, jos minua valokuvataan, ujostelee Kivimäki.

Ujoksi teatteritaiteen maisteri ei kuitenkaan itseään kutsuisi, ennemminkin herkäksi, hyvin herkäksi.

– Olen myös impulsiivinen ja tunteikas. Tunnen suurta riemua aina, kun onnistun rauhoittamaan itseni ja hallitsemaan tilanteen, oli kyse sitten näyttämölle astumisesta, opetushetkestä tai tällaisesta haastattelusta, Kivimäki pohtii.

Hyvin pian hänen epävarmuutensa osoittautuu turhaksi, ja puhe solisee kuin haastatteluihin tottuneella konkarilla.

Empatiaa erilaisuutta kohtaan
 

Herkän luonteensa vuoksi Kivimäen arki on tasapainoilua oman suojakuoren ja muiden ihmisten ymmärtämisen välillä.

– Joudun tavallaan suojautumaan siltä, että en pahoittaisi mieltäni liian helposti. Ennen opetusta minun on muistutettava itseäni, että älä välitä oppilaiden tiuskahduksista, ne saattavat johtua esimerkiksi elämäntilanteesta.

Teatteri- ja opetustyön ammattilainen jakaa ympärilleen sitä samaa ymmärrystä ja hyväksyntää, jota hän haluaisi opettaa työllään myös muille.

– Empatiakyky on kaiken ydin. Se on paitsi kykyä asettua toisen asemaan myös sitä, että ei tuomitse toisia ja hyväksyy erilaisuutta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta silti voi tulla toimeen.

Kivimäki kokee Espanjassa asuvien suomalaislapsien olevan etuoikeutettuja, sillä heille erilaisuuden arvostaminen muodostuu luonnostaan osaksi arkea.

– Tässä elinympäristössä lapset oppivat huomaamattaan hyväksymään sen, että me kaikki emme ole samanlaisia ja olemme silti yhtä arvokkaita.

Ilmaisusta uskoa itseensä

Kivimäki uskoo juuri vuolaan empatiakykynsä saavan aikaan sen, että oppilaiden on helppo luottaa häneen. Toki lempeää luonnetta tukee myös opettajan ammattiosaaminen, joka on karttunut niin luokanopettajan koulutuslaitoksessa, aikuisohjauksen opinnoissa kuin teatteri-ilmaisun opettajan työssä.

– Oppilaani tietävät voivansa turvallisesti käsitellä syviäkin tunteita ohjauksessani, jonka päämäärä on selvillä. Kanssani he uskaltavat luottaa itseensä sekä muihin.

Kokeneena ammattilaisena Kivimäki tietää, että teatteriharrastuksesta haetaan usein yhteenkuuluvaisuudentunnetta ja hyväksyntää.

– Toivo ja ymmärrys muita ryhmäläisiä kohtaan mahdollistaa uskon siihen, että muut hyväksyvät. Se on tässä harrastuksessa kaikkein tärkein pointti: omaan itseensä pitää oppia luottamaan, sillä jokainen meistä riittää sellaisena kuin on. Sitä ajatusta kannattaa soveltaa elämässä yleisestikin.

Näyttämöllä kuin kotonaan

Näyttelemisen ja lausunnan sijaan Kivimäki on viime aikoina keskittynyt muiden ohjastukseen. Ilmaisuopettajan oma, lähes 40 vuoden esiintymiskokemus pääsee oikeuksiinsa lavalla.

– Sisintäni polttelee halu päästä taas näyttämölle, sillä siellä olen kokonainen ja voin päästää ulos kaikki isot raadolliset tunteet sekä myös herkkyyteni. Siihen rooliin annan kaikkeni.

Vasta viime vuosina Kivimäki on opetellut heittäytymään myös näyttämön ulkopuolella.

– Olen opetellut siihen, että voin antautua esittämään jotakin myös kesken opetuksen. Se ei ole ollut minulle itsestäänselvyys.  

Vapaa-ajalla niin esiintyjän kuin opettajankin rooli saa unohtua. 

– En analysoi muiden ihmisten ilmaisua aidoissa kohtaamisissa. Television uutisankkurin tai meteorologin eleitä saatan pysähtyä pohtimaan.    

Kuka:

Inkeri Kivimäki, 58

• Teatteri-ilmaisun opettaja, näyttelijä
• Teatteritaiteen maisteri
• Perheeseen kuuluu aviomies ja 16-vuotias tytär
• Asuu Helsingissä, viettää osan vuodesta Benalmádenassa

Marena Ahonen