Tämä on suora lainaus edesmenneeltä ystävältäni. Hänelle vaimon lihominen oli liikaa ja tämä kirvoitti kielen tähän aika rohkeaan ilmaisuun aviosiipalle, joka otti onkeensa ja diettasi normaalipainoiseksi.
Eikö sitten saisi ilmaista mielipidettään jos tiedustellaan minkälaisesta naisesta tykkää? TV-ohjelmassa Maajussille Morsian, yksi maajussi kertoi pitävänsä normaalivartaloisesta naisesta.
Siitähän sitten häly nousi ja iltalehdet pursuivat miestä lyttääviä mielipiteitä, naisilta pääasiassa. Sovinistiksikin haukuttiin.
Hei haloo, nyt tuntuu siltä että normaali onkin epänormaali. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, niin on myös kilojen suhteen. Ei siitäkään mitään tulisi jos vain urheilijavartaloisilla kävisi häiskä.
Onneksi me ihmispoloiset olemme yksilöitä. Yhdelle kasvot ovat tärkeät, toiselle taas ne tissit. Peräpään komeus on hyvin monelle se juttu.
Onhan tietysti niitä täydellisiä  jumalallisia luomuksia joita on jopa vaikea lähestyä ”epäkuranttina” äijänä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmässä, sanotaan. Kun puhutaan ulkonäöstä, se kuitenkin on se päällimmäinen asia vieraan ihmisen tavatessa.
Eri aikakaudetkin ovat olleet suosiollisia erilaisille vartaloille. Rubensin maalaamat naiset tuhatviisisataaluvulla olivat hyvin runsaslihaisia ja suosittuja. Edellisen vuosisadan alkupuoliskolla taas pyrittiin rinnat latistamaan ja hoikkuus oli tärkeää, vähän niin kuin 60-luvulla joilloin langanohut englantilainen malli ja myöhemmin näyttelijä ”Twiggy” antoi osviittaa kehon mallista.
Viime sodan jälkeen ja 50-luvulla naiset olivat hehkeimmillään ampiasvyötäröineen ja lainetukkaisina. No syntyvyys oli myös kuosissaan.
Tämän päivän trendi on  takaliston muokkaaminen, jopa isontaminen kaikenlaisin konstein. Tuskinpa kuitenkaan nämä kausivaihtelut ovat pystyneet muokkaamaan miesten mieltymyksiä naisvartaloiden suhteen, siitä Luojalle kiitos.
Kaiken kaikkiaan on kivaa että meitä on moneen junaan. Asemalla sitten voi vaihtaa jos tuntee tulleensa petetyksi.
Ps. Onni on nähdä hivenen syvemmälle pintahäikäisystä huolimatta.
Vesa Uusi-Kilponen