Viikon kohokohta; Centro Finlandian naistensauna keskiviikkona ja lauantaina klo 12-14. Naurun rätkätystä ja teräviä huomioita maailmasta. Joku tutuista kysäisi, että kuinka 10-viikkoisen koiranpennun elämä sujuu? Kerroin, että neiti voi erinomaisesti ja että elämäni suurimpia huveja on seurata koirien elämänriemuista peuhaamista aamuisin.
Sama elämänriemu pitäisi ihmisen säilyttää koko elämänsä. Sanotaanko sitä kehitykseksi, että meistä tulee umpimielisiä, juroja, mykkiä zombeja kun koulut on käyty ja elämä muuttaa teekkarihuumorin sivulle vilkuiluksi.
Tätä pohdimme löylyn lyöminä, mutta löytyipä sieltä sihinästä loistava oivallus: Koiranpennut on aina vaan koiranpentuja… vuosituhannet.
Miten siitä lipsahtikin ajatus juuri sinne ikiaikaisille nuotiotulille ja elämän ytimeen. Silloin ihmisen koko aika meni lämpimänä pysymiseen, ruuan hankkimiseen ja hengissä pysymiseen. Entäs nyt? Onko kehitys kehittynyt? Jalostuuko ihminen, vaikka muut luontokappaleet säilyy samana?
Keski-ikäisen ihmisen koko valveillaoloaika menee sopivan ravinnon etsimiseen. Kenelle luomua, gluteenitonta, sokeritonta, kalatonta, lihatonta, suolatonta, rasvatonta… jäljelle jäävä aika menee ihmetellessä päivittäin uusiutuvia teknisiä innovaatioita ”do it yourself”- maailmassa. Kysymyksiä, tiedonetsimistä, virheidenkorjausta… on vaan pakko selvitä hengissä. Missä se meidän nykyelämän mahdollistama ajan säästöaika on? Eläkeläisilläkin on niin kiire, ettei töissä ollutkaan.
Saunanlauteilla teimme tärkeän päätöksen. Sanoudun irti kiireestä. Ihminen ei muutu miksikään. Viidakko on muuttunut kaupunkiviidakoksi. Hengissä selviytyminen on muuttunut ikuisen nuoruuden ja läskintorjunnan ihannoinniksi. Haluamme päästä vähällä, mutta, mutta…
Aion jatkossakin nauttia ajasta saunassa ja säilytän koiranpennun innostuksen kaikkeen mitä teen. Nähdään saunassa. Kiitos upeat naiset makeista nauruista!
Päivi Mäkinen
Loading ...
Lisää kommentti