Ei voi muuta kuin taivastella NHL:n Suomi-kiekkoilijoiden meininkiä. Sitä ollaan nyt niin keisareita, että uhohdetaan kaikki se, mitä heidän eteensä on tehty tien siloittamiseksi rahakaukaloihin.
Esikuvien kannustamana heidät on vuositolkulla kuljetettu harjoituksiin hyviin olosuhteisiin. Vanhemmat ovat uhranneet osan elämästään vain heidän vuokseen. Seurat ja liitot ovat antaneet untuvikoille mahdollisuuden kehittyä rakastamansa lajin huipulle.
Synnyinmaa on ollut heille se tärkein asia, mistä on ollut hyvä ponnistella eteenpäin. Olisivat syntyneet jonnekin pakolaisleirille, niin tietäisivät, mitä todellinen taistelu elämässä on.
Pelkkää tuuria on syntyä näin pieneen plänttiin kuin Suomi, jota ovat isät ja isoiso-isät rakentaneet.
Nyt nämä pikku-leijonat, nuorten maailmanmestaruudenkin voittaneet aikuiset miehet viittaavat kintaalla
kaikille näille heidän kehitysargumenteilleen, niin kuin olisivat kaiken saavuttaneet itse, ilman niitä.
Voi perkele mitä porukkaa! He ovat niitä jotka melkein poikkeuksitta kieltäytyvät edustamasta Suomea ja samalla tulemasta uusiksi esikuviksi nuorille ensipiirtojaan jäille tekeville.
Perusteluille ei voi muuta kuin hymähtää. On ollut raskas kausi, pitää levätä, tai sormi on venähtänyt.
Kiekkoilijan peliaika jäällä on maksimissaan vajaat kaksi tuntia viikossa, loput ajat pidetään kuntoharjoittelua,huilataan, matkustellaan ja istutaan penkillä. On se niin kovaa nuorille miehille, että!
Raha on mennyt näiden kavereiden päähän. Kausi kun loppuu NHL:ssä, niin ”Havaiji” on heille parempi vaihtoehto kuin vetää Leijonapaita päälle ja lähteä taistelemaan Suomen puolesta, niin kuin heidän esikuvansa Selänne, Numminen, Koivut, Lehtinen ja Grönlundit esimerkiksi ovat tehneet.
Tätä menoa Suomi-kiekkoilu kuihtuu, ei auta vaikka kuka olisi valmennusjohdossa. Pelaajamateriaali Euroopan kentiltä ei yksinkertaisesti riitä. Tarvitsemme uusia esikuvia lasten saamiseksi edelleen tämän hienon lajin piiriin.
Sanassakin sanotaan: Antakaa heille anteeksi he eivät tiedä mitä tekevät, siis nämä aikuistuneet leijonanpennut.
Vesa Uusi-Kilponen
Lisää kommentti