Kun Marjo Metsä-Nuutinen muutti Aurinkorannikolle vuonna 1995, ei kukaan osannut arvata kuinka oleellinen osa suomalaisyhteisöä hänestä vielä tulisi. Ei edes hän itse.
Vuodesta 2000 alkaen yksi suomalaisen koulun kulmakivistä on ollut Marjo Metsä-Nuutinen, joka on huolehtinut siitä että niin oppilaat kuin henkilökuntakin syövät hyvin ja ravitsevasti. Aivan pian tuo huolehtiminen siirtyy uusille harteille, sillä Metsä-Nuutinen jää eläkkeelle syys-lokakuun vaihteessa.
Tehtävään ryhtyessään hän oli koulun ensimmäinen kokki. Erikoista on se, ettei Metsä-Nuutinen koskaan edes hakenut koulun kokiksi.
– Olin ollut täällä ravintolaelämässä mukana viisi vuotta, kun vuonna 2000 koulun oppilasmäärä oli noussut noin sataan ja oli päätetty että koululle laitetaan oma keittiö ja palkataan kokki. Koska kuopukseni oli ollut oppilaana koulussa, minulla oli tuttuja vanhempainyhdistyksessä, sellaisia jotka olivat syöneet laittamaani ruokaa ja koulun silloinen kanslisti oli ollut aiemmin kanssani samassa työpaikassa, joten he sitten kysyivät minua, hän muistelee.
Päätös siirtyä koulun kokiksi oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo.
– Minulla oli silloin todella hyvä työpaikka ravintolaelämässä ja harkitsin asiaa pitkään. Minusta tuntui että vaihdan ravintolakokin työn suurkeittiötyöhön, ja se oli kyllä pieni kynnys.
Maailman parhaat asiakkaat
Jos siirtyminen koulun kokiksi mietityttikin aluksi, niin jälkikäteen Metsä-Nuutinen on ollut päätökseensä enemmän kuin tyytyväinen. Lähes kaksikymmentä vuotta samassa työssä on pitkä aika missä tahansa, mutta erityisesti täällä Aurinkorannikolla. Metsä-Nuutisen on helppo nimetä asiat, jotka ovat saaneet hänet viihtymään työssään.
– Asiakkaat ovat täällä kerta kaikkiaan maailman ihanimmat. Ravintolamaailmassa ei ikinä tapaa näin ihania asiakkaita. Ja heiltä tulee myös palaute paljon suoremmin, Metsä-Nuutinen naurahtaa.
Asiakkaiden ohella myös toimenkuvan laajeneminen on ollut kokin mieleen.
– Sain alusta asti hoitaa kotitalousopetuksen. Se kiinnosti minua ja tykkäsin siitä tosi paljon. Työ on ollut tosi mielenkiintoista ja olen saanut vapaasti toteuttaa omia ajatuksia. Paremmin kuin missään ravintolassa olisin saanut.
Samat teemat nousevat esiin, kun kysyy kohokohtia parinkymmen vuoden uralta, ja asioita joita eläkkeellä tulee ikävä.
– Onhan tässä koululla ollut moniakin kohokohtia, yhtenä se, että oppilasmäärä on kasvanut koko ajan. Mutta kyllä henkilökohtaisia kohokohtia ovat olleet kotitalousopetus ja siellä nuorilta saamani palaute. Ja tässä ruokailussa lapsilta saatu palaute samoin.
Asiakkaiden ja itse työn lisäksi Metsä-Nuutinen arvioi, että eläkkeellä tulee ikävä myös työyhteisöä.
Eläkkeellä puutarhaa ja kuntoilua
Moni suomalainen päättää eläkkeelle jäätyään muuttaa Espanjan lämpöön. Marjo Metsä-Nuutinen on eläkkeelle jäädessään jo valmiiksi täällä, eikä suunnittele paluumuuttoa pohjoiseen.
– Elämä on rakentunut tänne 25 vuoden ajan, ja kyllä minä tänne jään.
Kiikkustuoliin Metsä-Nuutinen ei aio jäädä istuskelemaan, vaan tekemistä riittää.
– Puutarhanhoito toivottavasti täyttää mukavasti päiviä. Sieltä löytyy muun muassa 25 hedelmäpuuta, kasviksia ja yrttejä. Lisäksi odotan että pääsee ajan kanssa kuntoilemaan, ettei esimerkiksi kuntosalilla ole jatkuva kiire, vaan voi olla rauhassa siellä.
– Olen ollut alusta asti myös Sofia-opistolla opettamassa espanjalaista keittiötä, ja sitä aion jatkaa vielä ainakin tämän vuoden.
Ja totta kai hän on luvannut käydä myös koululla tapaamassa niin vanhoja asiakkaita kuin työkavereitakin.
Janne Leipijärvi
Loading ...
Lisää kommentti