Yhteiskuntaoppi?

Melkoista polemiikkia käydään nyt Suomessa kouluruokailusta, joka lakkoilun takia jää pariksi päiväksi väliin. Vaikuttaa siltä, että lapset otetaan nyt pelinappuloiksi tulevien vaalien takia, ja ainakin yksi pitsayrittäjä näki tässä hyvän markkinaraon mainostukseen.

Huvittaa, kun tilanne on saatu näyttämään jonkinasteiselta katastrofilta. Herran pieksut! Maailmassa kuolee miljoonia lapsia nälkään eivätkä useimmat edes lotkauta korviaan sille. Vastapainoksi aika useat oppilaat Suomessa pitävät kouluruokaa huonona ja jättävät sen valitettavasti osittain väliin.

Ilmeisesti monille lapsille kouluruoka on kuitenkin ainoa lämmin ruoka koko vuorokautena. Toiset taas saavat kotoaan rahaa, jolla sitten hankitaan pikaruokaa hengenpitimiksi. Onko niin, ettei osata tehdä edes eväitä kouluun tällaisessa tilanteessa?

Minusta tässä olisi hyvä aihe yhteiskuntaopin tunnille. Pitäisi selvittää oppilaille puolueettomast,i miten tämä systeemi toimii ja miten siihen pitää varautua. Otettaisiin mielikuvitus kehiin ja järjestettäisiin vaikka ”kilpailu” siitä, kuka tuo mielenkiintoisimman eväspaketin ruokatunnille tai kootaan itse ruokaa luokassa.

Ei sekään pahitteeksi olisi, jos lapsille annettaisiin se kuva, ettei päivittäinen ruoka, yleensä vielä eteen kannettuna, ole mikään itsestäänselvyys.

Omana kouluaikanani, jolloin koulua käytiin kuutena päivänä viikossa, ruokailu oli vaatimatonta. Saatiin sentään kahdesti viikossa voita leivän päälle, tai oliko se sitä ”kissamargariinia! Lihaa ei näkynyt lautasella koskaan. Ilmeisesti sitä oli vain koulun kokin kotona.

Ylipainoisia lapsia ei silloin montaa ollut koko koulussa, nyt kai heitä on ainakin puolet? Raumlaine sanois: Nälkkäne syä vaikk jänest, tai gyl tätä syä enne go selkkäs otta.

Vesa Uusi-Kilponen