Voi prkle!

Oliko älykäs otsikko? Toissavuonna eräs tutkimus ositti kiroilevien henkilöiden saattavan olla muita
älykkäämpiä.

Aika erikoista, kun sen tutkimuksen mukaan esimerkiksi kirurgit, jotka saivat kiroilla, selvisivät paremmin paineensietokykyä vaativissa tilanteissa. En tiedä mitä minua leikanneet kirurgit
ovat operoinnin aikana suustaan päästäneet, mutta hengissä ollaan. Jos itse saisi valita ärräpäitä päästelevän ja kirotonta kieltä käyttävän väliltä, ei valinta olisi vaikea.

Kun hyvin ajoittaa kirosanojen päästelemisen, nämä voimasanat voivat helpottaa stressiä. Jos siis vakava sairaus aiheuttaa stressiä ja surua, ei muuta kuin kiroilemaan rukousten sijaan, niin
kyllä helpottaa? Mielestäni kuitenkin kiroilulla ensisijaisesti voidaan peittää pelkoa, tai kyyneleitä.

Seuraavaan tutkimustulokseen voi meikäläinenkin yhtyä: Kiroilu lisää väliaikaisesti sitkeyttä ja voimaa sekä auttaa treenaamaan kovemmalla voimalla ja kauemmin. Olisiko siinä vastaus esimerkiksi tämän hetkiseen yleisurheilun alennustilaan?  Suomalaisurheilijoiden ilmeet olivat Berliinissä enimmäkseen kuin tupakista kärynneiden pikkupoikien.

Kyllä nyt ymmärtää entisaikojen menestymisen salaisuuden, kun lainaa Seppo Rädyn kannustuksen
Heli Rantasen olympialaisten kultaheittoon: ”kiskaise niin että v***u repeää”, tai Marjo Matikaisen huuto kesken voittohiihdon:  ”havuja perkele.”

Se väite, että usein kiroilevilla saattaa olla laajempi sanavarasto kuin muilla, tuntuu aika oudolta… vaikka itse kiroilenkin liikaa.

Vesa Uusi-Kilponen